Tätä postausta kirjoittelen sumein silmin, koska en näe kyynelten takaa kunnolla näyttöä. Maunon käydessä torstaina hammaslääkärissä, keuhkoihin pääsi toimenpiteessä ilmeisesti joku bakteeri. Pikkuinen ei toipunut kunnolla nukutuksesta. Mauno nukkui pois tänään aamulla. Pienelle tehtiin eläinklinikalla kaikki voitava, mutta se ei vaan riittänyt.

Täällä kotona on tyhjä sänky odottamassa, ei kynsien napsutusta parketilla, ei ketään hyppelemässä iloisesti vasten jalkoja ja murisemassa vaaleansiniselle elefanttilelulle, eikä iloista hännän heilutusta, ei mitään ääniä, mikä on lähtöisin pienestä koirasta. Mau ehti lyhyen elämänsä aikana lunastamaan paikkansa monen ihmisen sydämessä, sitä jää kaipaamaan meidän lisäksi muut perheenjäsenet. Mauno eli vain 8 kuukautta, mutta sen lyhyen ajan se oli aina iloinen, valmiina lähtemään joka paikkaan ja tietysti täysivaltainen perheenjäsen. En koskaan voinut kuvitellakaan, että torstaina me nukuttiin viimeistä kertaa päiväunet yhdessä. Juuri tällä viikolla viimeksi sanoin ääneen, että Mauno on mun päivien piristys, enkä tiedä mitä tekisin ilman sitä.

Kaikki tuntuu tällä hetkellä tosi pahalta, enkä ole nukkunut, enkä pysty syömään tai menemään töihin. Yritän vain ajatella, että pikkuisella on nyt kaikki hyvin. Sellaista tämä elämä on, aina on jonkun vuoro lähteä. Mau oli liian ihana tänne jäädäkseen. Haluaisin vain vielä kerran painaa nenäni sen pehmoiseen turkkiin ja nukahtaa suloiseen pienen koiran uniseen tuhinaan.

Ikävöiden,
 Maj

Teppopostausta onkin pyydelty, joten tässäpä tulee postaus siltä päivältä, kun me tavattiin Teppo ihan ensimmäistä kertaa...

Otsikosta saatatte jo arvata, mistä on kyse. Minä ja Miika vierailtiin tässä hiljattain Turun suunnalla katsomassa koiranpentuja. Eläinlääkäri (ja myös kasvattaja) suosittelivat ottamaan uuden pennun, heti kun pahin suru on laantunut. Ja jos koirista pitää, miksi tarvisi elellä ilman koiraa? Mauno ei tietystikään unohdu ikinä, mutta se ei estä meitä ottamasta uutta pentua. Pahamieli hälvenee kun on taas joku, mistä pitää huolta ja paijata. Eihän tämä juttu tietenkään niin mene, että koira on pelkkä kauppatavara, hups vanha kuoli, korvataan se heti uudella. Voi olla, että sopivaa pentua joutuu odottelemaan pitkäänkin, mutta luulenpa, että me löysimme jo omamme:) Reipas kuukausi vielä täytyy odotella, että pentu tulee luovutusikään.

Keskusteltuani kasvattajan kanssa muutaman kerran ja saatuani nämä kuvat sähköpostiini, päätimme käydä katsomassa pentua paikanpäällä Turussa.

Pikku-pallero 3 vko:n ikäisenä.

Tepi haukottelee:>

Aika suloinen kaveri vai mitä? Kasvattaja kuulosti mukavalta ja ennen kaikkea rehelliseltä ja kertoi mielellään pennuista lisää. Siispä lähdimme tapaamaan Teppoa ja Tepon perhettä….

Ja koko pesue koolla, taisi olla ruokatunti:)

Pentuja oli 5 kappaletta. Kaksi urosta oli vielä ”vapaana”. Pennut olivat niin suloisia. Miika ja minä pitelimme pentuja sylissä ihan haltioissamme. Pennuilla oli oikein mukavat olot ja kivat omistajat. Saimme kaiken mahdollisen informaation ja kerroimme myös heille, miten Maunolle oli käynyt. Kasvattaja kertoi, että oli kuullut kesän aikana kahdesta vastaavanlaisesta kuolemantapauksesta, kummassakin tapauksessa koira oli ollut rekisteröimätön. Kannattaa pitää silmänsä todella auki, kun on ottamassa koiraa ja varmistaa, että koira ei tule ns. pentutehtailijalta.

Pikku-Tepi

ZzzzZzz…

Misku ja Tepi<3

Se taisi aavistaa jotain, kun ei uskaltanut enää nukahtaakaan…

Miika ei malttanut lähteä kotiin…

Raur!

Se on niin pikkuinen. 
Tosin Tepsukan isä on n. 2,5 kg ja mamma reipas 3 kg, joten ei pojasta mikään taskukokoinen jää.

Tepin mammalla on pitkänmallinen kuono ja toden näköisesti Tepollekin sellainen tulee. Itse henkilökohtaisesti pidän pikkusen pitemmänpuoleisesta kuonosta, kuin ihan littanasta:)

Olimme kaksi tuntia katselemassa pentuja. Sitten olikin jo kamala nälkä joten Amarillon ja Arnoldsin kautta takaisin Tampereelle.

Mitähän se miettii…?

Alkupalat meni parissa minuutissa, pääruokia ei ehtinyt edes kuvaamaan,
kun ne jo hävisivät lautasilta.

Vaikka oltiinkin jo ähkyssä valmiiksi, vedettiin silti nää kaverit automatkalla,
että oltais oltu mahdolisimman turvoksissa.

Mauno olisi varmasti tykännyt pikkuveljestä. Meillä on Maunoa edelleen kova ikävä. Tepi saa kumminkin aloittaa meillä ihan puhtaalta pöydältä ja teemme parhaamme, että se saisi kasvaa ja asua maailman parhaassa kodissa. Miltä nimi Teppo kuulostaa? Olisiko teillä hyviä nimiehdotuksia, antaa tulla vaan jos jotain on mielessä!