Kommenttiboksiin oli tullut muutama viesti jossa tiedusteltiin miten laivareissu lasten kanssa sujuu? Seuraavassa tulee siis hyvin paljon lapsellista asiaa, joten te joita lapsiaiheiset jaarittelut eivät vähempää voisi kiinnostaa, suosittelen lämpimästi skippaamaan tämän jutun kokonaan.

Me lähdettiin siis lasten kauan odottamalle laivareissulle maanantaina, oltiin pari yötä laivalla ja päivä Tukholmassa. Seurueemme koostui hurmaavista 4-vuotiaista Rebekasta ja Noelista, pian 6-vuotiaasta Nooasta, porukan pienimmästä taapertajasta eli 2-vuotiaasta Samuelista, 12-vuotiaasta Viivistä ja tietysti minusta & Suvista, meistä mammoista. Aika hyvä setti kasassa vai mitä? Se on varmaan sanomattakin selvää, että tämä reissu tehtiin aikalailla lasten ehdoilla.

 

Ihan ensimmäiseksi hypättiin Helsinkiin menevään junaan! Junamatka leikkivaunuineen oli jo sinänsä elämys lapsille.

 

Saanko esitellä, Bonnie & Clyde :D Tämä tässä on aika räiskyvä pariskunta… Aika vähillä kahnauksilla selvittiin koko matkasta, mutta jos jotain draamaa ilmeni, niin ainakin jompikumpi tästä pariskunnasta oli siinä jotenkin osallisena.

 

Jepsis-tä…..

 

Junamatkalla syödyt eväät eivät ihan riittäneet, vaan otimme heti Helsingissä pikaisen lounasbreikin.

 

Isoimman neidin toiveestamme lounastimme Rautatieaseman Burger Kingissä. Eipä ainakaan tarvinnut lähteä kovin kauaksi…

 

Burgerit hotkaistuamme hyppäsimme täpötäyteen ratikkaan, mutta hei, niin tyylikkäästi ja onnistuneesti. Tamperelaislapsille ratikkamatkakin oli ihan wautsiwau, Samuel simahti tässä vaiheessa rattaisiinsa unille. Mieletön päivä, ekaksi pääsi junaan, sitten vielä ratikkaan ja lopuksi laivaan.

 

 Laivaan päästyämme heitimme nopeasti kamat hytteihin ja lähdimme ihmettelemään kannelle. Viivistä oli ihan mieletön apu oikeastaan kaikessa, murun ainoa toive oli vaan päästä Tukholmassa Hollisterille, muuten kaikki kävi  – ja hän jaksoi ihan kokoajan touhuta pienempien kanssa.

 

Sitten alkoikin laivameingit täydellä teholla. Ohjelmassa oli lelukauppaa, leikkipaikkaa, diskoa, kasvomaalausta, shoppailua…

Hyttejä, joita meillä oli kaksin kappalein, ei paljoa käytetty. Ovet oli avoimet, porukka sai olla kummassakin hytissä, mutta nukkumaan vetäydyttiin sitten omiin soppeihin. Samuel nukkui pinnasängyssä ja me Rebekan kanssa kuorsattiin yhdessä alasängyssä. Itse asiassa koko meidän seitsemän hengen porukalla oli käytössä yhteensä 3 sänkyä + pinnis. Kaverin kainalossa tulee parhaat unet <3

 

 Tässä valmistauduttiin nousemaan maihin Tukholmassa… Metroon päästäkseen täytyi tietty mennä liukuportaita, niin tai olishan siellä ollut yksi hissi, mutta siihen sai jonottaa about puoli tuntia. Keksittiin toimiva ratkaisu liukuportaissa kulkemiseen: Viivi nappasi Samuelin syliin, mä hoidin rattaat kamoineen ja Suvi vei kädestä 4-vuotiaat Nooa kintereillään. Tällä tavalla me sitten surffailtiin useammat portaat ja liukuportaat läpi.

Perillä mentiin ekaksi lelukauppaan ja tietenkin heti seuraavaksi sinne Hollisterille. Kaikki lapset saivat valita lelun itselleen, Rebekka päätyi ihan oikeaan meikkisettiin ja Samuel hoki vaan ”auto” tai ”ekka” – päätöksenteon koittaessa hän heittäytyi selälleen ja totesi ”ei kykkää”. Samppalainen oli niin hämillään kaikesta tavaran paljoudesta, eikä sitten tykännyt mistään, joten valitsimme hänen puolestaan Martti-auton, ihan vain varmuuden vuoksi :D

Viivin ja Suvin jonotellessa Hollisterilla mä shoppailin toisaalla neljän muksun kanssa, myyjillä oli sellaiset sympaattiset ilmeet kasvoilla meidän nähdessään. Sen verran vilkasta näiden epeleiden kanssa kuitenkin oli, että kameraa en ehtinyt ottaa esille kertaakaan. Päivä meni supernopsasti ja mun mielestä kaikin puolin aika hyvin, mitä nyt pientä rutinaa oli havaittavissa, oikein arvattu, 4-vuotiaiden kurkuista se valitysvirsi kantautui.

 

Takaisin laivassa, ihan parasta pienten mielestä. Shoppailusaldonamme oli parit uudet lelut, lasten vaatteita, Hollisterin kassi – ja yksi kynsilakka mammoille, siis niinku puoliks. 

 

Samuel oli niin hyväntuulinen ja reipas koko reissun, jos ei sitä lelukaupan kohtausta lasketa. Kuka nyt sitä enää edes muistaa?

  Mutsien lookit ja nassut alkoivat iltaa kohti olla aika, noh räjähtäneen näköiset, pelastuksena toimi kireä nuttura/ponnari ja huulipuna – niillä sit mentiin.

 

Aaaw, miten jännää. Hän halusi Muumin kuvan poskeen, mutta vain sillä ehdolla, että sai istua maalauksen ajan Suvin sylissä. Voi Sape, jos sä tekisit näitä niin… jono olisi loputon ja muilta maalareilta loppuisi duunit :D

 

 Tatskat poskissa diskoilemaan.

  Iltaisin oltiin vähän diskoilemassa, u-uu! Kun lapset olivat purkamassa energiaa tanssilattialla, niin me aikuiset saatiin kätsysti napattua samalla kahvit jos parit… Mistä niillä muksuilla sitä energiaa muuten vaan riittää ja riittää?

 

 Ei laivareissua ilman buffettia, eihän? 

   Se oli elämäni riehakkain ja tapahtumarikkain laivareissu ikinä, päivät touhuttiin ja yöt sitten nukuttiinkin sikeästi. Tärkeintä meille oli tietysti, että pikkuväki nautti, ihan sydämet syrjällään katseltiin miten kivaa heillä oli yhdessä. Varmasti kaikki meidän naapurit, tutut ja kamut tietävät meidän olleen laivalla. Ihan tosi siiis siellä iiiisolla laivalla. Samuel sanoo vaan olleensa ”Ruottitta” :D

Vinkiksi vastaavaa suunnittelville voin heittää, että ottakaa lapsille eväitä mukaan, kaikkea mikä on ”helppoa” ja säilyy, banskua, pähkinää, pilttiä jne. Minimoikaa tavaramäärä, parit vaihtopaidat ja pöksyt riittää. Kuivashampoota, kosteusvoidetta, nenäliinoja, käsidesiä ja wetwipesejä mahdollisesti tarvitaan, ainakin meidän tapauksessamme.

Ja lopuksi: valitkaa taistelunne. Ei se oo nii justiisa lomalla.

 

-Maj