Aamulla olin muutaman kurjan sattuman takia jo ihan itkua tuhertamassa. Vähä oli sellainen olo, kuin olisin ollut tulossa kipeäksi, vilutti ja vapisutti. Kiirehdin kuitenkin Idan kanssa Kehräsaareen Radio Cityn haastikseen, juteltiin siellä meidän järkkäilemästä bloggaajatapahtumasta, laittakaahan tamperelaiset radio päälle ensi maanantaina klo.13-14 välillä ;)
Haastattelija ohjeisti, että me ei saataisi puhua päällekkäin – katsahdin Idaan ja tuumasin, että ei me koskaa puhuta toistemme päälle. Totesimme, että yhdessä me ollaan superhyvä tiimi, täydennetään toisiamme ja annamme myös toisillemme tilaa. Kumpaakaan meistä en luonnehtisi varsinaisesti päsmäriksi, jos tiedätte mitä tarkoitan? Päättäväisiä me sen sijaan ollaan molemmat.
Onni on kyllä sellainen ystävä, joka kertoo asioiden kyllä järjestyvän – tai sitten ne laitetaan yhdessä järjestymään. Parasta on ystävä, jonka seurassa kurjakin olo unohtuu ja vaikeistakin asioista löytyy hyviä puolia. Yhdessä nautittu lounas antoi kummasti energiaa, sitäpaitsi mulla ei olisi varsinaisesti just nyt varaa tulla kipeäksi!
Ensi lauantaina on ystävänpäivä, mulla oli sen suhteen kovat suunnitelmat taas, mutta toteutus ontui ja pahasti. Rakkaat ystäväni, taidatte tänä vuonna(kin) jäädä ilman korttia, mutta olette sitäkin enemmän ajatuksissani <3
Olin liikenteessä minulle niin tyypillisessä asussa, siitä ei ole sen kummempaa sanottavaa. Hiuksetkin ovat eilisen pulkkamäen jäljiltä vähän littanassa – ihan kuin aamuinen mielialani.
-Maj
Kärrättiin päivällä Miika lentokentälle lasten ja Tepon kanssa, tästä pyörähtää käyntiin meikäläisen ”seitsemän päivää yksinhuoltajana” -haaste, ensi viikon ohjelmaan mahtuu radiohaastista ja Helsinginreissuakin, mutta eiköhän tämä suju ihan hyvin :)