Lataillessani tänne näitä tämän postauksen kuvia, mietin että vitsit mikä kärsivällisyys mun miehellä on ja miten hän jaksaakin (melkein) aina mutisematta kuvata, välillä ilman että edes pyytäisin. Toki hän pitää kuvaamisesta ja mielestäni hän on lahjakaskin siinä, mutta on se vaan hatun noston arvoinen suoritus. En tiedä pystyisinkö itsekään siihen, siis kuvaamaan puolisoani (ja mitä milloinkin) miltei päivittäin, ihan vaan toisen omia projekteja varten.

Alunperin, silloin viisi vuotta sitten kun aloitin bloggaamisen Miika oli paljon enemmän esillä blogissa, mutta nykyään hän mielummin pysyttelee kameran toisella puolella enimmäkseen. Voisin mielelläni kuvata esimerkiksi hänen asujaan tänne blogiin, mutta en koskaan painosta.

Well… Arvostan Miikan apua kovasti – ja ihan liian usein unohdan sanoa sen hänelle. Tässä se nyt on sitten ihan kirjallisena, julkisesti :D Kiitän häntä myös maailman parhaista (ja täydellisen suklaisista) mokkapaloista, jotka huumaavasti tuoksuivat rappukäytävässä, kun hiippailin tänään eilen salilta kotiin, haha!

Nyt vihdoinkin niihin kuviin…

Oltiin lasten kanssa tsekkaamassa meille vierasta rantsua, varmaan sanomattakin selvää, että ei tuolla näiden jäätävien päivien jälkeen uimaan pystyisi, veden lämpötila on varmaan jotain 10 astetta, hui. 

Voi mikä vaaleanpunainen hattara hän onkaan.

  Nyt huomaan meidän yhdennäköisyyden näitä kuvia katsellessani, vaikka yleensä en niin näe sitä itse. 

  Air Maxit. Miikalta ei paljoa muun merkkisiä kenkiä löydykään, Niken Air Maxit ja Air Force One ovat olleet hänen juttunsa jo ööö ehkä viimeiset kymmenen vuotta, ainakin.

Tämä yksi herra hölmöläinen ei luovu aurinkolaseistaan :”D

  Varmaan koitin lahjoa häntä antamaan ne minulle, ei onnistunut.

Tennarimuija on näköjään tullut jäädäkseen.
paita/Gant, hame/Monki, tennarit/Converse 

Än-yy-tee-NYT!

 Nyt vaan odotellaan aurinkoa, kädet ristissä. Miikalla alkaa loma ensi viikolla, toivon todella paljon, että päästään nauttimaan helteisistä päivistä ja puuhailemaan kaikkea kivaa porukalla.

-Maj