Eilen sateli ensilumi ja sen myötä näiden viime viikolla otettujen kuvien kaunis ruska alkaa olla pelkkä muisto vaan. Hoipertelin Iltakävelyllä tien laidasta laitaan pyydystellen lumihiutaleita kielelle, tuli jotenkin ihan lapsuus mieleen. Samuel ja Rebekka tuijottelivat myös aamulla ikkunasta hämmentyneen riemastuneena valkoista maisemaa, nytkö se talvi sitten tuli?

Kellojen siirtämisen myötä pimeä tulee vieläkin aikaisemmin ja se tuntuu vähän raskaalta, etenkin kun tietää, että tästä se ei ihan heti helpota, vaan päivä lyhenee entisestään seuraavien kuukausien aikana. Mun mielestä olisi piristävää, jos maa pysyisi tästä eteenpäin valkoisena, lumi tuo niin ihanasti valoa pimeyteen. Veikkaan silti, että pysyvää lunta saadaan jokunen tovi vielä odotella.

Tähän aikaan vuodesta mietin, että millaisella vaatetuksella sitä selviää talven läpi, jos jo nyt päällä on talvitakki ja se kaikista lämpimin villapaita? Niin sitä vaan kuitenkin jotenkin aina tarkenee. 

suojatie3suojatie2

Takki – & Other Stories
Neule – PURA
Trikoot – Filippa K
Kengät – Nike

Kuvat – Jonna Leppänen

 

suojatie1

Tässä mun arjen uniformu; Filippa K:n pehmeät trikoot, Puran lämmin neule, mukavat tennarit ja villakangastakki, joka peittää kenkiä lukuunottamatta koko asun alleen. Aurinkolasit saa tosin unohtaa auton jemmalokeroon, muutamia poikkeuspäiviä lukuunottamatta.

-Maj

 

Suunnittelin eilen herääväni tähän aamuun rauhallisesti. Mielikuvissani näin kattavani nätisti aamiaisen, joka me voitaisiin nauttia lasten kanssa kiireettä. Kynttilöitä ja kaikkea, tiedättehän? Toisin kuitenkin kävi, heräsin ensin aivan liian aikaisin, sillä en ole missään nimessä liittymässä The 5 AM Clubiin, ja seuraavan kerran heräsin niin myöhään, että sain aikaiseksi pienen paniikin. Hoputtelin lapsia kouluun, vaikka nimenomaan halusin välttää sitä. Tämä on se hetki vuodesta kun herääminen alkaa olla tuskallista (ainakin meille kolmelle) ja joskus mun väsymys ei meinaa helpottaa ollenkaan, vaan kestää aamusta aina iltaan saakka. Suu meinaa suorastaan revetä jatkuvasta haukottelusta.

Tänään päätin keskittyä positiiviseen ja onnistuin. Koitetaan sitten paremmalla onnella sitä rauhallisempaa aamua, vaikka heti huomenna. Positiiviseen keskittyminen tai väsymyksen selättäminen ei silti ole aina helppoa. Tällä hetkellä harmaasta taivaasta huolimatta luonto on värikäs ja kaunis, mutta entä sitten kun viimeinenkin lehti on pudonnut puusta ja kaikki on vaan yhtä harmaata massaa? Koittaa marraskuu, inhokkini. Onneksi siitäkin on selvitty, itseasiassa jo 33 kertaa, joten tiedän kokemuksesta, että kyllä tälläkin kertaa selvitään. Palaan aina tähän postaukseen keräämään ideoita, jos ja kun kaamos ahdistaa.

hamsteri1hamsteri2

Kuvat – Jonna Leppänen

 

Sellaisia ajatuksia tällä kertaa.
Miten siellä näyttöjen toisella puolella sujuu, onko syksy ollut teille lempeä? Ja älkää nyt vaan sanoko kuuluvanne siihen kello 5:n klubiin? Jos, niin vaadin kertomaa heti paikalla, että millä järjellä?

-Maj

1 … 4 5 6 7 8 9 10 … 199