![\"\"](\"https:\/\/www.magicpoks.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/02\/aikuinen_nainen.jpg\")
\nJoskus kaksikymppisen\u00e4 olo oli tosi kuolematon, en suonut ajatustakaan vanhenemiselle.\u00a0Tuntui ihan silt\u00e4,\u00a0ett\u00e4 kolmikymppisyys ei tule koskaan tavoittamaan minua.\u00a0Jotenkin\u00a0hassusti kuvittelin, ett\u00e4 sitten kun se kolmikymppisyys joskus saavuttaa minut, niin\u00a0varmasti olen siin\u00e4 vaiheessa jo viimeisenp\u00e4\u00e4lle aikuinen, j\u00e4rkev\u00e4 ja ainakin sinut ik\u00e4ni kanssa.<\/p>\n
No, nyt kun t\u00e4m\u00e4 ik\u00e4 on meik\u00e4l\u00e4isen saavuttanut, niin\u00a0ei, en taida olla yht\u00e4\u00e4n sen aikuisempi. En tunne edelleenk\u00e4\u00e4n itse\u00e4ni varsinaisesti kolmikymppiseksi vaikka sit\u00e4h\u00e4n olen ollut jo pian vuoden p\u00e4iv\u00e4t. V\u00e4lill\u00e4 j\u00e4rkytyn kun peilist\u00e4 minua katsoo takaisin niin uurteinen naama, ett\u00e4 asia on kyll\u00e4 kaikille harvinaisen selv\u00e4 – en olekaan en\u00e4\u00e4 nuori. Ei tarvitse henkkareita\u00a0paljoa vilautella viinipulloa ostaessa.<\/p>\n\n
Valokuvista sen huomaa parhaiten, kasvoistani on tullut oudon ter\u00e4v\u00e4t, juonteita on ilmestynyt sinne t\u00e4nne (ja tuonne) ja n\u00e4yt\u00e4n usein v\u00e4syneelt\u00e4, vaikka en olisikaan. Onhan t\u00e4ss\u00e4 podettu ik\u00e4kriisi\u00e4kin jo pari vuotta. Uskokaa tai \u00e4lk\u00e4\u00e4, hiljalleen olen kuitenkin siirtym\u00e4ss\u00e4 hyv\u00e4ksynn\u00e4n tielle. Kriiseilyni alkoi t\u00e4ytetty\u00e4ni 27 vuotta, eik\u00e4 se pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n liittynyt ulkon\u00e4k\u00f6\u00f6n vaan muuhunkin, tuli sellainen tunne, ett\u00e4 aika on k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 v\u00e4hiin. Tulin surulliseksi kun ep\u00e4ilin parhaiden vuosien olevan jo takana.\u00a0Joskus minua sanottiin nuoreksi \u00e4idiksi – en\u00e4\u00e4 voin\u00a0vaan\u00a0yritt\u00e4\u00e4 olla nuorekas \u00e4iti?<\/p>\n
Vanhenemista vastaan pyristeleminen on kyll\u00e4 silkkaa ajanhaaskausta, me kaikki vanhenemme\u00a0– halusimme tai emme. Sin\u00e4kin siell\u00e4 ja min\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ainakin olen tehnyt t\u00e4ss\u00e4 vuosien varrella kaikkea sellaista, mit\u00e4 olen aina halunnutkin, kuunnellut syd\u00e4nt\u00e4ni, eik\u00e4 ole tarvinnut katua p\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 rinnallani on (kanssani kovia kokenut) kuusi vuotta vanhempi mieheni, jolle ik\u00e4 on ollut aina vaan merkitykset\u00f6n\u00a0numero, jota h\u00e4n ei vaivaudu turhaan tuijottamaan.\u00a0H\u00e4nen, kuten monen yst\u00e4v\u00e4nikin on ollut vaikeaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tuskailuani niin itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4n asian kuin ik\u00e4, kanssa. Toisaalta min\u00e4 muutenkin sukellan syv\u00e4lle ja lenn\u00e4n korkealla – Miikan\u00a0kanssa me kohdataan aina siin\u00e4 v\u00e4lill\u00e4, juuri sopivasti.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/www.magicpoks.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/02\/aikuinen_nainen2.jpg\")
\n
Voin hyvin samaistua Iisan biisin sanoihin: ”Mit\u00e4 jos mulle k\u00e4vis niin, ett\u00e4 ulkona t\u00f6rm\u00e4isin rekkaan? Oisin iloinen, ett\u00e4 tein just niin,\u00a0kuljin minne syd\u00e4n mua ohjaa”.\u00a0<\/em>Loppujen lopuksi ehk\u00e4 se k\u00e4sill\u00e4 oleva ik\u00e4 on juuri se kaikista parhain ik\u00e4? \u00c4itini aina sanoo mulle, ett\u00e4 el\u00e4n\u00a0el\u00e4m\u00e4ni parasta aikaa juuri nyt – lapset ovat pieni\u00e4, mutta ne raskaimmat ensimm\u00e4iset vuodet valvomisineen\u00a0ovat jo takana ja itse olen sen verran nuori, ett\u00e4 jaksan touhuta. Parasta ottaa vissiin t\u00e4st\u00e4 kolmikymppisyydest\u00e4 ilo irti – koska kuitenkin nelikymppisen\u00e4 ajattelen olleeni tosi nuori kymmen vuotta sitten, eli nyt. Hyv\u00e4ksymisen vuosi 2016, Juhlin syntym\u00e4p\u00e4ivi\u00e4ni hein\u00e4kuussa viime vuodenkin edest\u00e4.<\/p>\n -Maj<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Joskus kaksikymppisen\u00e4 olo oli tosi kuolematon, en suonut ajatustakaan vanhenemiselle.\u00a0Tuntui ihan silt\u00e4,\u00a0ett\u00e4 kolmikymppisyys ei tule koskaan tavoittamaan minua.\u00a0Jotenkin\u00a0hassusti kuvittelin, ett\u00e4 sitten kun se kolmikymppisyys joskus saavuttaa minut, niin\u00a0varmasti olen siin\u00e4 vaiheessa jo viimeisenp\u00e4\u00e4lle aikuinen, j\u00e4rkev\u00e4 ja ainakin sinut ik\u00e4ni kanssa. No, nyt kun t\u00e4m\u00e4 ik\u00e4 on meik\u00e4l\u00e4isen saavuttanut, niin\u00a0ei, en taida olla yht\u00e4\u00e4n sen aikuisempi. <\/p>\n