Huh, päivä on kääntymässä iltaan ja yläkerta alkaa olla hiljainen. Pakko todeta heti alkuun, että eihän meikäläisestä olisi mitenkään neljän, saati sitten vielä useamman äidiksi, etenkään jos lapset olisivat näin vuoden ikäeroilla. Päivä tai pari aina sujuu, mutta sitten homma kasahtaisi. Tänään sain lainalasten myötä pienen maistiaisen arjen pyörityksestä 3-,4-,5-, ja 6-vuotiaiden kanssa, huh-huh :D
Meidän pieni eteinen on ollut täynnä villasukkia, haalareita ja hansikkaita – ja kyllä, hiki on virranut pukiessa (tai ainakin avustaessa) itsensi lisäksi muutamaa muutakin. Hikoilu oli silti vaivan arvoista, ulkoilu kuitenkin rytmittää pienten päivää ja pulkkamäessä pääsee purkamaaan niitä ylimääräisiä energioita.
Rebekka oli aamupäivän jumppaleirillä ja Miika töissä, mutta loppuporukan kanssa me olimme mäenlaskussa. Oli aiva pakko roudata kamera mukaan, sillä pelkään näiden upean aurinkoisten pakkaspäivien jäävän vähiin tänä talvena. Sää oli kuulas ja kirpsakka. Kylmä, mutta ei jäätävä. Oletteko huomanneet, että kun on vastuussa toisten lapsista, niin sitä on ihan eri tavalla huolissaan. Pulkkamäkikin alkaa yhtäkkiä näyttämään paljon vaarallisemmalta?
Ystävykset ja mainosliukurit.
Onhan tämä pukemisrumbakin jo nykyään niin paljon helpompaa, kuin vaikka muutama vuosi sitten. Yleensä kukaan ei enää revi vaatteita päältä pois sitä mukaan kun saan niitä puettua. Kukaan ei enää itke täyttä kurkkua ja pistä pukemista vastaan kaikilla voimillaan. Seesteisiä meidän pukemishetket eivät tänään olleet, mutta aika iisiähän näiden kavereiden kanssa jo on.
Aikansa kutakin, näin se on. Ehdittiin pyörähtämään myös 2-vuotissynttäreillä rymysakin kanssa ja sain siellä syliini vauvan. Tuhat ihanaa ja pari rankkaakin muistoa tulvahti mieleen. Aika on jo omalta osaltani kullannut suurimman osan lapsien ensimmäisistä vuosista. Pieni haikeus iski kieltämättä, mutta toisaalta olin niin helpottunut, kun sain ojentaa väsähtäneen vauvelin takaisin tämän äidille.
-Maj
