Itselleen on hyvä oppia nauramaan, ihan itsekseen ja yhdessä muiden kanssa. Huumori pelastaa monta tilannetta ja olenkin oppinut suutahtamisen sijaan nauramaan asioille, en tietenkään aina, mutta enenemissä määrin. Monet asiat tuntuvat ihan älyttömän ärsyttäviltä, suorastaan kestämättömiltä kun tilanne on niin sanotusti päällä, mutta jälkikäteen katsottuna ne saattavat olla ihan pikkujuttuja, jotka hymyilyttävät – ja joista pääsisi niin paljon helpommalla, kun osaisi suhtautua niihin heti alun alkaen rennommin, huumorilla.
Meidän perheen naiset, äiti, sisko ja minä, ollaan vähän dramaattisia suuttuessamme. Onneksi myös tapoihimme kuuluu leppyä nopeasti. Olen pistänyt merkille, että käytämme kaikki raivostuessamme tosi dramaattisia sanoja, kuten: aina, ei koskaan, ikinä. Nuorempana pahoitin mieleni tosi helposti, jos perheenjäseneni repivät huumoria tekemisistäni. Yleisin vitsin kohde on ollut varmaan sähläämiseni, kyllä vaan. Jo pienenä tyttönä nukuin punaisen lompakkoni kanssa, ettei se vaan hukkuisi. Vieläkin otan tavaroiden hukkaamisen erittäin vakavasti ja jos rehellisiä ollaan, olen suorastaan maaninen kadottaessani jotain tärkeää tai vähemmän tärkeää. Ja minähän kadotan, aika useinkin. On syntynyt seikkailuja, tarinoita ja vaikka mitä hauskoja tilanteita, kun olen metsästänyt tavaroitani. Kaikissa meissä on jotain hassuja piirteitä ja vikoja, minä en olisi minä ilman pientä sähellystä, se kuuluu pakettiin. Niin se kuulkaas on, että ystävättä jää se, joka virheetöntä ystävää etsii.
Tällä viikolla lähdin lenkille, kuvittelin laittavani vara-avaimet taskuuni. Todellisuudessa laitoin sinne taskuun lasten päiväkodin ”kellokortit”. Laitoin vielä ne ovelana vasempaan taskuun, että jos vaikka kaivan kännykkää oikeasta taskusta, niin avaimet eivät voi tippua. Huolellisesti vetäisin taskun vetoketjun kiinni ja Juoksin tunnin verran pakkasessa. Tyytyväisenä (ja hikisenä!!) aloin kaivamaan avaimiani kotiovella, mutta eihän niitä ollut. Kellokortit eivät paljoa taskussa lämmittäneet, toki tuumasin avaimen olevan varmasti sisällä ja odotin Miikaa 20 minuuttia, kunnes pääsin lämmittelemään ja tarkistamaan asian. Säntäsin heti ekana tsekkaamaan avaimet, mutta o-ou, eiväthän ne olleet paikallaan. Etsin takintaskut, lattiat, laatikot, kävin läpi pikkutavarat, laukut, mutta eipä näkynyt avaimia. Olin varmasti tiputtanut ne lenkillä tienpientareelle, ihan kamalaa.
Miika lähti etsimään avaimia pyörällä, sillä välin kun minä etsin sisältä. Etsittiin myöhemmmin vielä autolla ja soitin äidillekin, etteivät avaimet vain olisi jääneet hänelle viikonlopun jäljiltä. Vielä seuraavakin päivänä tallustelin pakkasessa etsiskelemässä ja sisko kehotti katsomaan varaston, mutta sekin oli tyhjä kortti. Tsekkasin Tampereen löytötavaratoimiston eli käsittänette varmaa nyt etsintöjen laajuuden?
Poolo – Zara
Takki – Samsøe & Samsøe
Käsineet – H&M
Farkut – Mango
Laukku – LV
Eilen, seitsemältä aamulla, sain äidiltä tekstarin, jossa luki: ”Mun laukun pohjalla on sun avain”. Jätän tämän nyt tähän, mutta sain päivän parhaat naurut, ihan ääneen taisin hekotella.
Kuvissa näkyvät hansikkaat ovat monestakin syystä tosi tärkeät itselleni. Ostin ne muutama vuosi sitten ja ne ovat tähän mennessä löytyneet Rukalta kahvilasta, grillikatokselta, tien varresta, bussista ja vaikka mistä. Ne palaavat aina takaisin minulle. Hymyilyttää myös muistellessani viime joulun hanskanhukkaamisepisodia ja isäni voitonriemuista ilmettä hänen löytäessään litimärän ja ruttuisen rukkaseni metsän reunasta.
Löytäminen on maailman paras tunne ja voidakseen löytää, pitää ensin hukata.
-Maj
Mun fiilistä raikastaa ehdottomasti niin pieni juttu kuin hampaiden pesu, ja siihen on melkein aina aikaa, vaikka juhlapaikan naistenhuoneessa. Käsilaukussani kulkee naurettavan ison peilin lisäksi myös hammasharja, joka onkin aiheuttanut hilpeyttä ihmisissä. Meikkini freesaantuu kätsysti Everyday Mineralsin mineraalimeikkipohjalla, pari pyöräytystä kabukilla tekee kasvoille ihmeitä. Pakkasin käsilaukkuuni viime kerralla tämän kuvien mekon, se menee minimaaliseen tilaan, eikä se rypisty ollenkaan, täydellinen matka(juhla)mekko. Hiusten harjaaminen on myös tärkeää ja tietty huulimeikin tsekkaaminen, etenkin jos on juuri pessyt hampaat.
Mekko ja kaulapanta – Gina Tricot
Tempaisen veskastani vielä usein juhlavammat korvikset, viimeksi myös tämän samettikaulapannan, kyllä. Joskus sanoin ystävälleni, että hän voi kiinnittää minut koiran flexiin, jos sorrun kiinnittämään pannan kaulaani. Tänä talvena olen sortunut jo useamman kerran, mutta toistaiseksi tämä asia on jätetty tähän, mitä nyt pientä pilkkaamista ilmoilla on ehkä saattanut olla.