Blogimuuton myötä on ollut aika paljon uuden opettelemista ihan perusjutuista lähtien, se kuuluu asiaan. Asennemedian puolelta on tullut tukea ja ymmärrystä, mutta silti tunnun olevan otsa kurtussa koko ajan. Joka kerta kun näen tuon vanhan logon (eli ihan liian monta kertaa päivässä) ahdistun vähän lisää. ”Hiljaa hyvä tulee” ei koskaan ole kuulunut mun mottoihin.

Blogin kirjoittaminen on silti edelleen kivaa, näin kohta kahdeksan vuoden jälkeenkin. Postausidiksiäkin on ihan kivasti ja kuvaamisesta nautin tosi paljon edelleen. Ei ehkä ole fiksua verrata itseään muihin bloggaajiin, mutta myönnän tekeväni sitä aina välillä. Toisiin verrattuina ne omat jutut tuntuvat välillä vaan laimeilta, kotikutoisilta ja etenkin niin nähdyiltä.

Magicpoks ei koskaan ole ollut mikään muotiblogi, vaan oma tyylini on ollut luonnollisena osana kirjoittelua. Tässä talven ja syksyn mittaan asukuvat on olleet vähissä, koska tuota… koen ehkä olevani jotenkin eläkeläinen asukuvahommaan, enkä muutenkaan koskaan ole ollut hyvä poseeraaja. Luulisi, että tämän työn myötä olisi jotain oppinut, mutta ei,  edelleen olen se sama nolo mutristelija ja sitten se tyylikin, se on vähän niin ja näin.

No siis tässäkin, olen kieltämättä ihan luonnollisessa tilassa, vähän kiusaantuneena.

Ja sama homma edelleen tässäkin.

Toisaalta, eipä tässä mitään ammattimalleja ollakaan, vaan ihan tavallisia peruspertsoja, kuten varmaan aika moni muukin siellä ruudun takana? Eihän sitä tarvitsekaan olla niin kuin muut, riittää kun on se mikä on. Loppujen lopuksi aika harvoin viiletän tuolla jossain korot kopisten, huivit viuhuen, takeaway kahvit mukana kulkien. Toki joskus voin viilettää, ja toivottavasti saan siitäkin sitten kivoja kuvia tänne blogiin :D

Tämä talvi on kuitenkin ollut omituisia ilmeitä ja Samsoen neuleita. Pimeää, eikä ketään kuvaamassa. Leimejä lenkkareita ja Dr. Oetker-terveyssaapaita, kuten ystäväni Jarno kaikella rakkaudella nämä kengät nimesi :D Se, että kiinnostaako ketään, on sitten ihan toinen juttu, muuksi en kuitenkaan voi muuttua. Aina ei silti ole helppoa olla tsemppinainen tai huumorimuija, eihän teistäkään?

Nykyään blogeihin myös kommentoidaan aika vähän, vaikka toisaalta ymmärrän kyllä, ettei johonkin asukuviin välttämättä kommentoitavaa juurikaan ole. Mutta vie sekin omalta osaltaan vähän fiilistä välillä. Jos itse epäröi, että kiinnostaakohan ketään omat jutut, niin ei tyhjä kommenttiboksi ainakaan tuo yhtään lisää itseluottamusta, ei vaikka näkisi postauksen olleen luettu. Totta puhuen, mä en kovin usein käy tsekkaamassa kuinka paljon juttujani on luettu, en halua miettiä asiaa liikaa, mutta kommentteja luen tietenkin hyvin mielelläni.

Takki ja neule/Samsøe & Samsøe, farkut/Bull and Bear, saappaat /Amy ja laukku/LV

Tämä oli kuitenkin asupostaus, vaikka ketään ei kiinnostaisikaan harmaa villapaita ja mustat housut. Vaikka koko asu olisi jo niin nähty, eikä tämä inspiroisi ketään, niin näin silti tänään pukeuduin.

-Maj