No niin, nyt on varmaan aika antaa selitys tälle kuvalle. Maria Hintikka Livessäkin siitä puhutiin, perhelomasta nimittäin. Nauroin ääneen viime viikon jaksoa katsellessani, se sisälsi ohjelmalle tyypillistä, rehellistä keskustelua aiheesta ja erityisesti huvipuistomaskottien haastattelu oli aikamoinen! En osaa antaa vinkkejä onnistuneeseen perhelomaan, sillä itsellänikään ei nyt mennyt ihan putkeen. Toki yleisenä ohjeena suosittelisin ottamaan huumorin kannalta kaikki ongelmatilanteet, ainakin niin pitkälle kuin vain suinkin pystyy. Niin, eikä ehkä kannata ladata hirmuisia odotuksia lomaan.

En nyt silti sanoisi, että meidän Rukalla vietetty talviloma olisi ollut varsinainen katastrofi, sillä mukaan mahtui niitä hyviäkin hetkiä ja hei, matkat ainakin menivät loistavasti lasten osalta. Itsehän olin niin kipeä autossa istumisesta ja vuodesohvalla nukkumisesta, että en saanut oikein viime yönä unta edes omassa sängyssäni, vanhaksi ei ole tulemista. Eikä kyllä kieltämättä käynyt kateeksi Miikaa, joka tyhjensi eilen matkalaukkunsa vain pakatakseen sen uudelleen, sillä hänen lentonsa lähti tänä aamuna klo. 06.15, auts!

Te kumminkin haluatte kuulla, mikä lomallamme sitten oikein meni pieleen, eikö niin? No, tässä muutamia juttuja: isäni sairastui keuhkokuumeeseen, aurinkoa ei paljoa taivaalla näkynyt, lapset pistivät oikein kunnolla ranttaliksi eli kiukkuhuutomeininki laski vähän yleistä tunnelmaa, lauantaina vielä kaiken huipuksi Ylivieskan kirkko tuhoutui tylipalossa ja se laski etenkin matkassa mukana olleen äitini mielialaa.

Rebekka olisi halunnut lähteä joka päivä ulos ilman kunnollista vaatetusta ja Samuel sai parit kunnon kohtaukset, joiden syy jäi vähän epäselväksi. Yhtenä päivänä olimme leikkimässä lasten pyynnöstä Rukan lastenkylässä, mutta siitä huolimatta molemmat olivat niin käsittämättömän pahalla tuulella, että se jatkuva märinä alkoi melkein naurattamaan. Varmaan olimme koko porukka väsyneitä vähän kaikesta,  synttäritohinoista ja reissaamisesta, itsekin nukahdin yhtenä päivänä takkahuoneen laattalattialle x-asentoon.

Menomatkalla olimme yhden yön Oulussa ystävien luona – ja kaikki sujui siellä suorastaan loistavasti. Kavereiden kanssa kiukuttelut unohtuu ja aurinkokin paistoi meille. Loman alku oli suorastaan lupaava ja sanotaanko, että myös loppua kohden jälleen vähän parani.

Mutta me ei sairasteltu, reissusta pois jättäytynyttä isääni lukuunottamatta ja rinteessäkin oli aika kivaa, palaan lasketteluhommiin vielä erillisessä postauksessa. En halua olla mikään ruikuttaja, mutta mielestäni on ihan ok kertoa rehellisesti, että ei täälläkään aina kaikki sujahda niin täydellisesti. Tuskin kenellekään, etenkään aina? Lasten kanssa lomailu tai matkailu taitaa olla myös hyvin pitkälle asennekysymys vai mitä mieltä te olette? 

Nyt on teidän vuoro kertoa, miten meni pääsiäisenpyhät? 

-Maj